)
SaddleSore 1000 26.-27.8.2002
1000 mailia 24:ssä tunnissa
matkareitti
Ajatus tämän SS1000:n suorittamisesta pälähti päähän salaman lailla, ja sitten ei paluuta enää ollutkaan. Toki olin netistä lueskellut ko. ajon matkakertomuksia, mutta aikaisemmin ei ollut tullut mieleenkään lähteä itse matkaan. Parin viikon ajan pohdiskelin itse ajon suorittamista käytännössä, sekä kieltämättä myös sen mielekkyyttä noin yleensä. Yritin mm. saada itseni uskomaan, kuinka paljon fiksumpaa olisi siirtää lähtö ensi kesään, valoisampaan ja lämpimämpään ajankohtaan. Mutta ei, ajatus oli syttynyt, ja se oli tehtävä nyt. Muuten talvesta tulisi tosi piiiiiitkä.
Siis Genimap koneeseen ja reittiä aprikoimaan. IBA:n sivuilla varoiteltiin valtateistä ja tylsistä reiteistä, mutta itse nyt kuitenkin päädyin juuri sellaiseen. Syynä oli osaksi se, että lähtöajankohdaksi valikoitui myöhäinen ilta. Vähäiset kokemukset pimeässä ajosta sai aatoksiin, että helpompi olisi ajella isompia ja suorempia teitä. Näin huomiokyky pysyisi paremmin itse ajamisessa, hirvien tähyilyssä ym. Suorempi reitti tuntui myös helpommalta hallita näin ensikertalaiselle, olisihan siinä mahdollisimman vähän sämpläämistä reitin kulmapisteiden ja niistä vaadittavien kuittien kanssa. Ja aikataulunkin laatiminen tuntui näin jotenkin helpommalta, kun ajettaessa tuhannen mutkan kautta.
Lähtöajaksi olin siis päättänyt myöhäisen illan, syystä että vuorotyöläisenä olin juuri tehnyt 4 yövuoroa, ja lähtemällä ns. makuupäivänä liikkeelle, tulisi tehtyä tavallaan "vain" viides yö. Katsoin näin olevani virkeimmilläni juuri yöllä, kun sitä huomiota ajamiseen eniten tarvitaan.
Perälaukkuun varasin ylimääräisten vaatteiden lisäksi energiajuomaa, mehua, pari suklaapatukkaa ja pienet eväät siltä varalta, jos nälkä tai energiantarve iskisi yllättäin, eikä avoinna olevaa huoltamoa tms. sattuisi varsinkaan yöaikaan löytymään.
Siispä ma. 26.8 tavarat kasaan, avovaimo 1. todistajaksi ajon aloituslomakkeeseen, ja keula kohti Neste Anjalankoskea, joka läheisyytensä vuoksi oli looginen aloituspaikka. Olin jo päivällä, käydessäni rengaspaineita tarkastamassa, sopinut huoltamon kaverin kanssa, että hän olisi 2. todistaja. Näin asiat oli puhuttu valmiiksi, eikä siihenkään enää mennyt aikaa. Tankki täyteen, ja kuitin mukaan viralliseksi aloitusajaksi tasan 21.00.
Pienoinen alkujännitys häipyi heti kun pääsin tienpäälle, ja ajelemaan kohti Lahtea, josta matka jatkuisi Jämsään, ensimmäiseen "kulmaan". Ötökkää oli ilmassa illan hämärtyessä vallan tolkuttomasti, joten ensimmäinen stoppi tuli jo heti Lahden jälkeen, visiiri oli pakko puhdistaa. Tämä operaatio toistui vielä Jämsän tankkaustauolla, kun kilometrejä oli takana 185, mutta sen jälkeen pimeyden jo vallitessa sitä harmia ei enää ollut. Olin lähtenyt lämpimästä illasta johtuen melko kevyissä varusteissa, ja Jämsässä olikin jo hivenen vilu. Fleece-paita GoreTexin alle, kuppi kahvia, ja olo tuntuikin jo paljon paremmalta.
Seuraavana Jyväskylä. Sieltä suoraan lävitse, koska bensaa oli, eikä muutakaan syytä pysähtymiseen ollut. Jonkin matkaa Jyväskylän jälkeen säikähdin hieman, kun tie olikin yhtäkkiä aivan märkä. Joku kuuro oli kai edeltä mennyt, mutta sadetta en sentään niskaani saanut. Ainoana harmina oli vastaan tulevien rekkojen nostattama vesisumu, joka visiirin sotkiessaan entisestään haittasi näkyvyyttä. Märkää ei onneksi kestänyt kuin 10-15 km. Seuraavan tauon olin suunnitellut Viitasaarelle, mutta kun ei ainakaan tien varressa avointa huoltamoa näkynyt, jatkoin vielä Pihtiputaalle jossa olikin 24h Shell. Kahvia ja pientä suolaista huiviin ja taas matkaan. Vaikka olinkin suunnitellut reitin ja aikataulun kaikkine taukoineen hyvinkin tarkkaan, niin jo tässä vaiheessa tuntui, että kiire ajaa tienpäälle, vaikkei todellisuudessa näin tietenkään ollut. Tähtäimessä nyt kuitenkin jo Pulkkila, ja sinne kaavailtu tankkaus. 4 tie oli kyllä todella suoraa ja tylsääkin, muttei se näin pimellä juurikaan haitannut. Toipahan jonkinlaista turvallisuuden tuntua, kun ei tarvinnut arpoa mitä seuraavan pimeän mutkan takaa eteen ilmestyy. Liikennettä oli tosi vähän. Ainoastaan rekkoja tuli sillointällöin vastaan ja muutamia jouduin ohittelemaan. Jonkinlainen tuntuma pimeällä ajoon oli jo löytynyt, ja matkanteko tuntui leppoisalta.
Pulkkilassa klo. 03.35. Tankkaus ABC:n korttiautomaatista, suklaapatukka suihin ja menoksi kohti Oulua. Sielläkään ei ollut tarvetta pysähtyä, ja ajatuksena olikin ajaa suoraan Kemiin, joka olisi seuraava kulmapiste ja tankkauspaikka. Mutta nyt, auringon jo alkaessa nousta, ilma tuntui entistä kylmemmältä. Jossain Oulua ohittessani näin mittarin, joka kertoi +11. No, ei niin kylmää, mutta varsinkin Oulun jälkeen noussut jumalaton usva ja kosteus saivat olon tuntumaan viluiselta ja nihkeältä. Kosteus tiivistyi visiiriin niin, että jatkuvasti piti vasemmalla kädellä pyyhkiä edes jonkinlaisen näkyvyyden turvaamiseksi. Usvan viimein hälvettyä päätinkin pitää ylimääräisen tauon Iissä, kun sopiva avoin huoltiskin sattui siellä olemaan. Kahvia ja pullaa, kello 05.15.
Suuntana Kemi ja Keminmaa, josta pitäisi taas saada "pakollinen" kuitti. Nyt vaan kävikin niin, että ajelin sujuvasti ohi Kemin, ja Keminmaalta ei erinäisistä tietöistä ja -järjestelyistä johtuen avointa, tai yleensäkkään huoltamoa löytynyt. En sitä kuitenkaan lähtenyt ihmeemmin etsiskelemään, koska kuvittelin, että käännyttäessä kohti Rovaniemeä semmoinen varmaankin 4 tien varrella olisi. Vaan eipä ollut. Pieni huoli ehti jo hiipiä mieleen, kun vielä muistelin, että genimap laskee lyhimmän reitin suoraan jotain pikkutietä pitkin, jos joudun Rovaniemelle asti ajelemaan. Juuri ennen Tervolan risteystä Neste kuitenkin löytyi. Tankkaus ja nopea toteamus kartasta, että niin tai näin, matka kyllä riittää hyvin. Paikkakunta taisi olla nimeltään Hastinkangas.
Rovaniemellä erehdyin ajamaan kaupungin keskustaan, ja siellä vierähtikin jokunen tovi ennenkuin löysin oikean ulosajotien ja liitymän, mistä matka jatkuisi edelleen kohti Kuusamoa. Lyhyt kaffepaussi heti liittymän jälkeen maisemana talviurheilukeskus komeine hyppyrimäkineen. Edelleen oli kylmä vaikka kello oli jo 8.20. Olin lähtöä edeltävinä päivinä seurannut pohjoisen säitä netistä, ja sen mukaan yölämpötilat täällä olivat olleet aivan etelän luokkaa eli 12-15c. Eipä siltä oikein tuntunut. No, nyt lähdetään jo kohti etelää, matkaa takana jo 800+ kilometriä, eli puolivälissä ollaan!! Välille Rovaniemi-Kuusamo sattuivatkin sitten tämän reissun parhaat jos ei peräti ainoat Maisemat. Mukava olisi ollut poiketa montaakin viitoin merkittyä nähtävyyttä katsomassa, muttei siihen tällä retkellä oikein aikaa herunut. Harmi vaan, ettemme alkukesän lapinreissullakaan olleet tälle tielle sattuneet. Kyllä Posioon pitää vielä tulla käymään paremmalla ajalla.
Hirviä en muuten onnistunut näkemään koko reissulla ainuttakaan. Poroja sen sijaan täällä pohjoisessa kohtasin 7-8kpl. Niistäkin vain yksi pöljästeli keskellä tietä, loput viettivät kaunista kesäpäivää pientareella tai sen välittömässä läheisyydessä, kuitenkin niin, ettei mitään vaaratilanteita päässyt syntymään.
Kuusamossa tankkaus ja tauko. Kappas kun Neste olikin sopivasti paikallisen alkon naapurissa. Sieltä illaksi lämmikettä ja pari sanaa alkuasukkaan kanssa. Mainitsi parin päivän takaisen tiedon yölämpötilaksi +4. Ihmekös tuo jos etelänmiestä palelee.Kuusamosta tylsä väli Kajaaniin. Nyt ensikertaa hieman uuvuttaa, kun jäin ajelemaan jonoon muutaman auton perään. Hieman lisää vauhtia ja muutama ohitus, niin mieli olikin taas virkeä. Kajaanissa taas lyhyt tauko. Nyt onkin jo lämmennyt niin, että vaatetusta voi hieman keventää. Eli yöllä lisätty fleece pois, mutta poolon vielä jätin goren alle. Klo. 13.55, ajettu n.1250km.
Kajaanista lähtiessä laskeskelin, että nyt kun jätän seuraavan tankkauksen mahdollisimman myöhään, niin sillä ajelenkin sitten kotiin asti. Tankkaus tulikin sitten ajankohtaiseksi vasta Lapinlahdella. Matkaa kertyi edellisestä 368km, eli varaa olisi vielä ollut, mutta tämäkin riittää, kun matkaa kotiin olisi "enää" n.340km. Tässä vaiheessa viimeistään oli selvää, että aikaa olisi yllinkyllin. Mutta jotenkin halu päästä kotiin vei voiton miltään ylenpalttiselta himmailulta. Sanovathan rallikuskitkin, että ajorytmin pitää säilyä!
Kajaani-Kuopio, huhhuh. Ei varsinainen väsymys, mutta jonkinmoinen puutumus ja uupumus alkaa vaivaamaan. Hartioita jomottaa, ja olo on muutenkin ei_enää_niin_hyvä. Tältä väliltä ei juuri mitään jäänyt mieleen. Kuopiossa hyvää oli pitkä ja nopea moottoritie, jossa matka todella joutui. Heti Varkauden jälkeen päätin suoda itselleni hetken hengähtää, ja istuskelin kahvilla n.30min. Sen jälkeen olikin taas hieman helpompaa, vaikka tiet alkoivatkin olla jo tuttuja, eikä se ollut omiaan tekemään niistä yhtään mielenkiintoisempia.Varkaudesta Mikkeliin ja varsinkin Mikkelistä kotiin olikin sitten jo yhtä tervanjuontia. Sikäli yksi tämän matkan tavoitteista eli ajamisesta nauttiminen ei toteutunut aivan loppumetreille asti. Mutta ensimmäiset 1500km meni ihan mukavasti. Ei siis kovin paha.
Tuohikotin Esson kohdalla totesin, että jos laskelmani pitävät paikkansa, niin ss1000 tuli täyteen kutakuinkin siinä. Silloin sanoin itselleni ääneen toisen sanan koko matkalla, ja se oli tietysti "jess". Ensimmäinen oli muuten "fuck", kun eksyin Rovaniemen keskustaan.
Reissu loppui sinne, mistä se oli tasan 23 tuntia sitten alkanutkin. Kuittiin tuli ajaksi 20.00. Sama kaveri oli taas työvuorossa, ja todisti näin lopetuksenikin. Ja Mallu sitten kotona toisena todistajana. Vaikkei tuliaisina ollutkaan muuta kuin viskipullo.
Matkaa tuli pyöränmittarin mukaan 1727km. Genimapilla 1671, eli mittarivirhe + Rovaniemen sekoilu toivat jonkunverran lisää. Sigma sekosi puolivälissä, tai sitten nollasin sen vahingossa, joten tarkkoja ajokilometrejä/-aikaa en saanut. Yllättävän lähellä toisiaan alkumatkasta kuitenkin matkamittarit pyörä/sigma olivat. Puolivälissä Rovaniemellä ero ei ollut kuin 11km, kun nopeusmittarien ero taas on luokkaa 10-15%. Positiivinen yllätys oli kulutus. Kun se kaksipäällä täydessä matkavarustuksessa oli ollut 2500km:n lapinkierroksella 6.3l, niin nyt laskelmat osoittivat 4.8l/100km!
Ja sitten matkan opetukset mahd. seuraavaa suoritusta ajatellen, ja tietysti neuvona muillekkin ensimmäistä ajoaan suunnitteleville: Valoisampaan/lämpimämpään vuodenaikaan. Ehkä paremmin levänneenä. Reitti mielenkiintoisemmaksi. Hyvin tehtyyn suunnitelmaan pitää uskaltaa luottaa, eli turha hötkyily pois. Siinäpä ne kai olivatkin. Näillä eväillä reissusta voikin sitten nauttia viimeiseen kilometriin!!!
Nyt vain vaadittavat lomakkeet, kuittikopiot ym. postiin ja IBA:n pojille tarkastettavaksi. Ja jännityksellä odottelemaan, saako urakkani myös heiltä ansaitsemansa hyväksynnän.
kuvia klikkaamalla 600x400 px uuteen ikkunaan
)
)
)
)
)
lähtö on lähellä
Posion maisemaa
yksinäisen matkan hiljaiset todistajat
mutka!!!!
Honda siellä jossain...