Savonlinna 13.4.2002

matkareitti

Savonlinnaan lähdettiin lähinnä kolmesta eri syystä. Ensinnäkin polte ajamaan näin talven jälkeen  oli tietysti hirmuinen. Toiseksi halusimme testata ajopukujamme, joista Mallun Rukka GoreTex oli hankittu vasta tänä keväänä, tämmöisellä viileämmälläkin ilmalla. Lähtiessä lämpöä oli himpun yli 10c, eikä päivälläkään tainnut juuri 15:sta enempää olla. Kolmanneksi piti päästä kokeilemaan,  miten perseet kestää hieman pitempää päivämatkaa. Kesäksi kun on kuitenkin suunniteltu jotain pidempää reissua. Siis muuta kun vermeet päälle, ylimääräistä vaatetta perälaukkuun ja menoksi. Oltiin jo päätetty, ettei lähdetä koluamaan ihan kaikista pienimpiä teitä, edes asfaltti semmoisia, koska keli oli kylmä, ja siellä täällä vielä lunta. Näin vältyttäisiin ikäviltä yllätyksiltä kelien suhteen. Elikkäs keula kohti Mikkeliä tuttua ja "turvallista" vt15:ta. Heti alkuun huomasi, että kylmyyden kyllä aistii, mutta paleluksi asti se ei päässyt. Hieman ennen Mikkeliä päätettiin pysähtyä kuitenkin kahville ja hieman jaloittelemaan sekä hieman kuulostelemaan miltä olo tuntui. Mallu valitteli sormien palelua, oli kai puristanut kahvaa niin, ettei veri enää kiertänyt käsissä. No, onneksi oli lämpimämmät hanskat reservissä, niin siitäkin harmista selvittiin. Ennen Mikkeliä käännyttiin tielle no.62 Anttolaan ja sitä kautta Puumalaan. Kesällä ajettuna tämä on erittäin upeaa seutua ja tiekin ihan mukavaa ajaa. Näin keväällä maisemat ei vaan olleet vielä ihan parhaimmillaan, järvet jäässä ja puiden vihreys antoi vielä odottaa itseään. Tässä vaiheessa jo todettiin, että tänne pitää kesällä tulla uudestaan. Puumalassa poikettiin pikaisesti toteamassa, että silta oli vielä paikallaan. Ei ollut vilkkaana kesäkuntana tunnettu Puumalakaan vielä parhaimmillaan näin aikaisin keväällä.

Kaisan kamari

Puumalan silta

Venesatama

Puumalasta suunnattiin kohti Sulkavaa tietä no.434. Loistavaa mutkatietä, mutta jälleen osaksi vielä talvinen keli asetti rajoituksensa ajamiselle. Eikä ajotuntumakaan vielä tietysti ollut parhaimmillaan, joten edettiin rauhallisesti matkanteosta nauttien. Sulkavan jälkeen tie sitten muttuu suuremmaksi ja nopeasti oltiinkin jo Savonlinnassa. Siellä käytiin syömässä, jonka jälkeen piti tietysti käydä katsomassa vieläkö Gunnar seistä jököttää paikallansa, ja siinä samalla ihasteltiin Olavinlinnan komeuttakin.Savonlinnasta suunta otettiin kohti Punkaharjua ja sen upeaa (talvellakin!) museotietä, joka seuraa kapeaa harjua n.3km matkalla. Tie sinällään houkuttelisi reippaampaankin ajoon, mutta maisemat pistävät hiljentelemään lähes kävelyvauhtiin, niin ainutkertaisen hieno tieosuus tämä on. Pakollisen kuvaustauon jälkeen matka jatkuu kohti Parikkalaa ja Imatraa. Tie on isoa ja nopeaa, päätämmekin pitää Lappeenrannassa vain lyhyen jalottelutauon ja jatkaa samalla vauhdilla kotiin saakka. Ilta kun alkaa jo viilenemään, ja vaikkei kylmä varsinaisesti ole ollutkaan, pieni vilun väristys kuitenkin ajotamineiden alla jo tuntuu. Kotona ollaan n. klo.19, ilma on viilennyt taas jonnekkin 10:n tuntumaan. Sitten saunaan ja kertaamaan, josko reissusta olisi jotain vastaisuuden varalle opittu.

Gunnar pässi

Olavinlinna

Punkaharjua