Norja-03

Norja -03

27.6

Aamulla klo.7.30 lämpöä oli jo 18c, ja taivas oli pilvetön. Verkkaisten aamutoimien jälkeen jatkoimme vielä 24:sta ylöspäin kääntyäksemme sitten pienemmälle 181:lle kohti Eidsvoll verkiä. E6:n liittymästä löytyi sopivasti Kro, johon pääsimme nauttimaan aamukahvit sämpylällä hintaan 2xkahvi ja 2xsämpylä 96Nok. Oli muuten tositosi hyvää!

Suoraan Kron takaa lähtikin tie 180. Tämä olikin jo pienoinen vuoren ylitys ja maisemat alkoivat olemaan sinne päin, mitä täältä odotimmekin. Tie tosin oli kapeaa ja pinnaltaan erittäin kehnoa. Täällä Mallu taisi ensikertaa todeta: "tää on hienoin paikka missä oon koskaan ollut". Tämä toistuikin sitten matkan edistyessä lukuisia kertoja, vuoroin kumpaisenkin lausumana.

Hetken ajoimme alas 4-tietä, kunnes käännyimme 35:lle. Näin oli Oslo selvitetty. Kun lämpötila oli kivunnut jo hellelukemiin, ei todellakaan houkutellut ajaa kaupungin ruuhkissa, jollaisia olin lukenut ja kuullut Oslossa alituiseen olevan.

Olimme reissuillamme tottuneet pitämään taukoja yleensä paikoissa, missä oli kahvia tarjolla. Täällä jouduimme huomaamaan, ettei se ollutkaan niin yksinkertaista. Kahvia, tai ainakaan varsinaisia kahviloita kun ei ollut teiden varsilla siihen malliin, kun kotosuomessa. Huoltoasemilla myytiin bensaa, mutta niissä mitään kuppiloita ollut. Useasti sitä kupposta joutui oikein hakemalla hakea. Niinkun esim. Vikersundissa. Oikein kun kolotti, kurvasin viimein ulkoapäin melko pramean näköisen hotellin pihaan. Menimme terassille istumaan ja tilasin kaksi kuppia kahvia. Ja mitä saatiin: kaksi kuppia ja pannullinen kahvia kahden pannullisen hinnalla! Kolme kuppia vielä meni, mutta sitten alkoi tökkiä. Hitto kun olisi ollut termari mukana.

Siis kohti Kongsbergiä. Tämän etelämmäksi emme oikeastaan aikoneet mennäkkään, vaan nyt suuntaisimme länteen. Ensikertalaisena täällä ajelun hyviin puoliin kuului kiistatta se, että valitsit reitin niin tai näin, koskaan et oikein tiennyt mitä edessäpäin odotti. Ja taas toisaalta et voinut tietää mitä menetit, kun et valinnutkin sitä toista reittiä.

No, nyt valitsimme tien 37, joka vei meidät Rjukaniin. Pieni kylä syvällä laaksossa vuorien ympäröimänä. Kaikki asutus oli yhden pääkadun varressa. Pyörä tankattiin, ja pizzoja nauttiessamme tuumailimme, mihin nämä asukkaat talvella lumensa laittavat. Vuoret kun nousivat lähes talojen takapihoilta. Muutenkin asuminen täällä voisi talvella olla melko mielenkiintoista. Kun tie pääkadun molemmissa päissä nousi melko jyrkästi mutkitellen, pois pääseminen laaksosta kovien lumisateiden jälkeen lienee melko konstikasta ellei peräti mahdotonta.

Alkoi olla jo aika katsella seuraavaa yöpymispaikkaa. Rjukanin jälkeen vuoristossa oli muutamia mökkipaikkoja, mutta ne joko olivat vasta rakenteilla, tai sitten näyttivät kovin kalliilta. Niinpä ajelimme lähes tien E134 risteykseen asti, ennenkuin sopivalta näyttävä paikka löytyi. Paikalla ei vaan ollut minkäänlaista respaa, josta olisi mökkejä ja niiden hintoja voinut kysellä. Hetken asiaa kummailtuamme viereen pysähtyi auto, josta nainen tuli kysymään, josko yöpaikkaa olisimme vaille. Homma toimi täällä niin, että vapaana olevissa mökeissä oli avaimet ovissa. Sinne vaan taloksi jos tilaa oli. Nämä omistajat kävivät sitten iltaisin ja aamuisin keräämässä maksut. Onneksi tulivat juuri paikalle, niin saimme homman hoidettua. Täällä tapasimmekin ainoat suomalaiset koko reissulla. Olivat 5pv kierrelleet etelä Norjaa matkailuautollaan, ja seuraavana päivänä lähtisivät kohti Tukholmaa ja lauttaa Helsinkiin. Kovasti ihmettelivät mökkien hintoja, täälläkin vain 250Nok, kun pelkän asuntoauton ajaminen monille leirintäalueille oli maksanut 200 Nok tai jopa enemmän. Kieltämättä itsellekkin nämä hinnat oli positiivinen yllätys. Netistä hintoja katsellessani olin kyllä varautunut maksamaan enemmänkin. Hyvä näin.

Nyt olimme muistaneet käydä jo kaupassakin, joten suihkujen jälkeen syötiin hieman iltapalaa ja sitten nukkumaan.

Matka: 423km ajoaika:7t16min kn:58,2km/t