Lappi -02

Lappi -02

11.6

Muistoina tästä yöpymisestä säilyisivät vielä pitkään miljoonat taljoista irronneet poronkarvat, sekä lievä savunhaju vaatteissa ja makuupusseissa. No, se kuuluu lapinmatkaajilla asiaan joten kamat kasaan ja aamukahville vastaanoton kahvioon. Sämpylät valmistui toivomusten mukaan ja muutenkin palvelu ja ystävällisyys oli A1. Mukava täältä oli matkaa jatkaa kohti uusia maisemia. Päivästä oli tulossa taas todella lämmin. Kaupungeissa ajoa päätimme edelleen välttää, niinpä ohitimme Vaasankin sujuvasti 8-tietä pitkin. Suoraa ja tasaista. Niinpä tilaisuuden tullen koukkasimme tielle 749 Uuteenkaarlepyyhyn. Viihtyisä paikka joenvarressa, mutta jotenkin tuli mieleen kotikaupunkimme Anjalankoski, jota halkoo nykyisin jo jonkinverran puhdistunut Kymijoki. Näissä molemmissa kun tuo joki rantoineen näytti jääneen kokolailla hyödyntämättä. Täällä asiaan saattaa tietysti vaikuttaa meren läheisyys, A:koskella sekään ei käy puolustuksesta.

Pieni kahvila joenvarresta sentään löytyi. Siellä joku paikallinen kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan täällä asuu Suomen onnellisimmat ihmiset. Syy tähän ei meille kaffepaussin aikana selvinnyt. Täältä Pietarsaaren kautta Kokkolaan oli matkalla jo hieman maisemiakin katseltaviksi. Vaikka 8-tie noin kartasta katsoen noudatteleekin rantaviivaa, ei merta kyllä siellä ajaen montaa kertaa näy. Mutta ei auta, sinne taas ja kohti Kalajokea. Hieman harkitsimme, josko jäisimmekin sinne viettämään helteistä päivää upeille hiekkarannoille. Mutta kun perille päästiin, niin paikka kaikkine jukujukuformulavesipuisto-maineen ei oikein säväyttänyt. Porukkaa oli paljon, eikä edellisen illan rauhasta täällä olisi tietoakaan. Kahvit juotiin ja maisemia ihasteltiin, mutta matkaa päätimme kuitenkin jatkaa. Leirintäalueita pitäisi kyllä kartan mukaan löytymän, sitten kun siltä alkaisi tuntumaan.

Hetken ajon jälkeen juutuimmekin sitten joitain valtavia säiliöitä kuljettavien kolmen rekan muodostaman erikoiskuljetuksen perään. Peittivät puolet vasemmastakin kaistasta ja jonoa kertyi kilometri tolkulla. Rekkojen perään pääsimme kyllä sujuvasti splitaten, mutta siinä loputkin tiestä peitti kuljetusta valvova pakettiauto estäen ohituksen. Pariin kertaan ajoin pakun oikealle puolelle yrittäen käsimerkein selvittää, josko sentään mp:llä ohitse laskisivat. RayBan-hemmo ratin takana ei reagoinut viittilöintiin mitenkään, ja n. 10km/h alkoi tuntua jo melkoisen tuskalliselta siinä kuumuudessa. Sopivan tilaisuuden tullen puikkasinkin lopulta pakusta ohitse, ja samalla vauhdilla koko kolonnasta. Toivottavasti ne sadat autoissaan hikoilevat jonottajat olivat edes hiukan kateellisia.

Raahen jälkeen siirryimme taas astetta pienemmälle tielle 813. Pienempää ja kapeampaa, muttei juurikaan sen mielenkiintoisempaa. Oulussa teimme sitten sen virheen, että ajoimme kaupungin keskustaan. Painava pyörä, mukulakivikatuja, lämpöä +28, goret päällä ja musta kypärä. Ei kovin mielyttävä yhdistelmä. Nallikari Campingin viitan kohdalla ei ollut vaikea tehdä päätöstä, minne mennä. Respasta halvin mökki 29€, goret nurkkaan ja rantakuppilaan olusille. Upeat oli hiekkarannat täälläkin. Eedenin terassi käytiin vielä tsekkaamassa ja kotiin soiteltiin. A:koskella, samoin kun Virossa, jossa sisko miehineen oli reissaamassa, oli sadellut vettä, joten oikeaan suuntaan olimme menossa. Pian oimmekin jo valmiit nukkumaan. Suht rauhallista oli täälläkin. Varsinkin siellä alueen perukoilla, jossa mökkimme sijaitsi juuri vähän ennen koirankusetuspaikkaa. Itse mökki oli parhaat päivänsä nähnyt jo aikoja sitten, mutta hyvin se uni sielläkin maittoi. Matkaa ei tänään ollut mahdottomasti tullut, mutta lämmin ilma oli vaatinut veronsa.

ajettu matka 397km ajoaika 5h55min keskinopeus 67km/h